Se oli rakkautta ensisilmäyksellä tai no oikeastaan kyllä siinä kesti paljon pidempään. Silloin ensimmäisellä kerralla me vain katselimme toisiamme pitkään …
- Hyvin pitkään!
Sitten niitä kuntosalikäyntejä tuli aika usein, olisi kyllä luullut että sillä käyntimäärällä olisin muuttunut lihaksikkaaksi hiihtäjäurheilijaksi, mutta ei. Saattoi sillä tietysti olla asiaan oma vaikutuksensa, ettei sitä harjoittelua siellä tullut harrastettua kovinkaan paljon laitteiden kanssa, kun oli muuta tekemistä…
…niin kuin esimerkiksi juttelua ja toisen silmiin tuijottelua. Saatoin lähteä salille aamuvarhaisella ja palata iltamyöhään. Lassin kanssa puhuimme kaikesta, siis ihan kaikesta. Kykenimme keskustelemaan koiranruokakupista kolme tuntia, mutta se koiranruokakupin täyttäminen kotona jäi sitten väliin.
Oli niin ihanaa, kun viimeinkin oli joku jonka kanssa jakaa ajatuksia ja unelmia. Lassi rakasti samoja asioita ja haaveili yksisarvisista – minä en enää ollut ainoa omituinen tähtien takaa oleva unelmoija.
Istuimme iltaisin tuijottelemassa tähtiä ja unelmoimassa tulevaisuudesta. Tosin eläinsuojeluviranomainen sitten viimein palautti minut maan tasalle – olin kuulemma antanut Salmiakille liian vähän huomiota ja ruokaa. Oli siis pakko ryhdistäytyä ja antaa Salmiakillekin huomiota.
Kenellekään tuskin oli enää mikään yllätys, mihin tämä kaikki johti.
Pian talossa – tai siis tontilla asuivat rouva ja herra Sipuli koiransa Salmiakin kanssa.
Herrasväki matkusti häämatkalle ihailemaan tähtiä.
Tähtien lisäksi ehdittiin matkalla ihailemaan myös erilaisia rakennuksia,
vesiputouksia,
tapetteja ,
taloja
ja kummallisia patsaita kellareissa ja luolissa.
Ehdin reissun aikana ajella kauniilla kiinalaisella maaseudulla ihaillen tähtiä ja maaseudun kauneutta. Keräsin mukaani muistoja sekä konkreettisia että vain omassa mielessä kuljetettavia. Kiinassa oli niiiiiiiiiiiiiin ihanaa…
Ehdimme me Lassinkin kanssa käydä vierailemassa yhdessä hänen tuttaviensa luona. Oli hienoa nähdä näitä kauniita taloja sisäpuolelta ja oikein aistia sitä rauhaa ja hienoa historiaa mikä siellä vallitsi.
Aika meni aivan liian nopeasti ja meidän oli aika ottaa viimeiset maisemakuvat ja ajatukset mukaamme. Nousimme lentokoneeseen ja matkustimme kotia kohti.
Ja eipä aikakaan kun istuimme taksissa matkalla lentokentältä omaan niin kullan kalliiseen kotiimme – hmmm siis pieneen mökki tönöömme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti